Keväinen kala

Siitä se sitten lähti...

Kirjoitin sen postikorttiin...

Löysimme kesällä muutamat postikortit eräästä Pohjois-Suomen k-marketista. Korttien kuvat kertovat oman tarinansa pohjoisen taiasta, estetiikan tajusta ja historiaan jäävästä lohesta.





Mihin otti - Päähän otti

Hauki on kala

Ja kait niitä voi perhollakin kalastaa.

Suklaaturska

Wu-Tang Clanista tuttu hahmo esittelee tavan valmistaa turskaa suklaatäytteellä:

Ei päivityksiä?

...Koska pitää väsätä sutia seuraavaa reissua varten ja kesällä voi olla jossain muuallakin kuin sisällä.

Niin ja mitä suteja?

- Sarvijaakko
- Sarvijaakko
- Sarvijaakko
- Puna/Musta putki
- Kelta/musta putki
- Oranssi/musta putki
- T&L
- SS
- Munro Killer

Elokuussa panostetaan siis monttukalan ongintaan...

Kesäkuussa tehty Tenon reissu puretaan blogiin jossain välissä kuvien kera.

Lopuksi vielä kuva Viggo Mortensenistä:

Mobiililuontokuvia Kotkasta

Kamerakännykkäkin voi näköjään olla näpsä kun oikea kamera on paskana. Eipä tartte pienennellä fotarituhoamisen jälkeen.

Kautta pyhän ahtaajan! Lankkari oli tänään armollinen, näimme pienehkön mutta kauniin kalan! Nyt lisää ja isompia.

Voi työnseisaus sentään, kotkalainen poliittis-hengellinen graffiti ja ottipeli.

Tulin tänne seikkailumielellä...

...ja leikkimään itseni kanssa.

Lohikesä 08 piti sisällään väärillä välineillä väärin ongittuja kaloja ja hyviä karkuutuksia. Koskessa uitiin selkää kesken väsytyksen ja juostiin kilpaa kurkkivaa myyrää vastaan ätäköiden maastokahvien jälkeen. Kesä teki myös selväksi sen tosiasian, että ne röyhkeimmät kaverit kerkeävät noutamaan Oulun junapysäkillä grilliltä ruokaa muiden jäädessä junaan ruikuttamaan.

Vuoden ekat treenit uusilla leluilla

Meiserin taikasauvat takoivat Supraan tänään tahtia.

Jää särkee

Jäiden läsnäolo heikentää mielialaa siinä määrin että VJE:n osakkaat ovat ryhtyneet epätoivoisiin tekoihin jääkansien murtamiseksi:





Avovesikautta odotellessa...

Lohenkalastuksen uusi ulottuvuus.

Ei siinä, en mä väitä että olisin missään nimessä ollut elämäni kunnossa, enkä mitenkään huippuiskussa noin kalastusta ajatellen tulehduksen verottaessa miestä. Tuli siis Innin huoneen upeasti vetävä yksikerrosikkuna, ja sen vieressä ydinsähköä kurkku punaisena huutava patteri tutuksi.

Mutta Dee veti silti pohjat. Saatanan skottipuro puski jäätä ja sohjoa siinä missä olisi pitänyt olla komeasti plussaa ilmoilla, sopivan kylmä vesi ja halukkaita, isoja kevätlohia raivosta vaahdoten yrittämässä tappaa mun putkiuistimia ja karvakatkoja. Toisin kävi.

Ihan helvetin hieno biitti, kompaktia, kalastettavaa, idyyliä. Dee joki näytti muutenkin kauniilta, ihan tosi mielellään olisin kalastanut. Ja luulen kyllä tulevani ihan kalaankin joku vuosi tässä, tämä arpa ei voi osua samaan kaveriin kahta kertaa. Eihän?

Ghillie ei vissiin pitänyt ihan täysjärkisenä, kun yksi päivä silti jäätiin joelle. Tunnin verran upotin painavaa tööttiä sohjon sekaan. Kilohinnasta ei kannata yleensä hiiskua, varsinkaan itselleen, mutta nyt oli ihan sopiva tuntihinta.

The good times are killing me

Auto junaan Carcassin saattelemana Helsingin päärautatieasemalta ja herätys pohjoisessa. Autoon ahdetaan aamun valjetessa myös edellisen viikon vuorokaudet lohta soutanut Kyyninen Sadisti, jonka ulosanti univelkojen johdosta vastaa harmaata muodotonta solumassaa. Ruotsalaisen kebab-päivällisen antamalla potkulla alamme kuitenkin siirtämään vartaloita kohti kohdepaikkaa. Kuten aina alkumatka on yhtä juhlaa, maisema kiinnostaa ja keskustelu sorisee mutta jossain välissä koittaa se hetki, jolloin vain hiljaisena tuijottaa edessä menevän kantapäitä ja miettii, että täältä on myös käveltävä poiskin. Se vituttaa. Kyyninen Sadisti kokee välikuoleman n. viiden tunnin kävelyn jälkeen mutta saamme kuitenkin piiskattua miehen liikkeelle, koska jäljellä olevaa matkaa olisi taitettavana enää korkeintaan 3 tunnin edestä...
...Noin 4 tuntia myöhemmin on aamuyö, itikat eivät nuku ja Uulan Ryöstäjä sekä Kyyninen Sadisti makaavat henkitoreissaan tulevan leiripaikan varvikossa. Näin alkoi ja melkein päättyi viikon kalastelu Ruotsissa.

Kevät on ehkä hieman myöhässä ja yleisten havaintojen perusteella olemme mahdollisesti ensimmäiset kävijät kyseisellä jokialueella sinä kesänä ja viikkoon emme onneksi muita piruparkoja edes kohdanneet. Viikkoon mahtui monenmoista elementtia, joista pääosin jokainen vaelluskalareissu muodostuu: myrskyä, hellettä, hyttysiä, aivan helvetisti hyttysiä, harjuksia, rautuja, uuden seelannin löytäminen, nuotiota, tuikkeja, pinturointia, kuorsausta, pussipastaa, tulikuumassa teltassa heräämistä, jäisessä vedessä kylpemistä ja paskaa läppää. Kun kyseisten elementtien suhteet ovat kohdillaan saadaan niistä ne mieleenpainuvimmat muistot aikaisiksi niin hyvässä kuin pahassakin.

Paluumatkalla kehittyi riutuneen vaeltajan turmio, joka tunnetaan myös Näätä-tinselinä. Ottipeli joka saa paatuneimmankin Erä-Jorman polvilleen anelemaan armoa tuon pyydyksen mahdin edessä. Autuaita ovat ne, joilla Näätä-tinseli on taskussaan.

Kiitokset Kehityksenjarrulle ja Kyyniselle Sadistille matkaseurasta ja hyvistä nauruista.



T. Uulan Ryöstäjä

Wintersports vs. summergames. Digging deeper for exposed film.

Syksyinen retki linnakkeelle ei tuottanut sen suurempia yllätyksiä. Kuset kahlureissa lämmittävät vain äärellisen ajan.