The good times are killing me

Auto junaan Carcassin saattelemana Helsingin päärautatieasemalta ja herätys pohjoisessa. Autoon ahdetaan aamun valjetessa myös edellisen viikon vuorokaudet lohta soutanut Kyyninen Sadisti, jonka ulosanti univelkojen johdosta vastaa harmaata muodotonta solumassaa. Ruotsalaisen kebab-päivällisen antamalla potkulla alamme kuitenkin siirtämään vartaloita kohti kohdepaikkaa. Kuten aina alkumatka on yhtä juhlaa, maisema kiinnostaa ja keskustelu sorisee mutta jossain välissä koittaa se hetki, jolloin vain hiljaisena tuijottaa edessä menevän kantapäitä ja miettii, että täältä on myös käveltävä poiskin. Se vituttaa. Kyyninen Sadisti kokee välikuoleman n. viiden tunnin kävelyn jälkeen mutta saamme kuitenkin piiskattua miehen liikkeelle, koska jäljellä olevaa matkaa olisi taitettavana enää korkeintaan 3 tunnin edestä...
...Noin 4 tuntia myöhemmin on aamuyö, itikat eivät nuku ja Uulan Ryöstäjä sekä Kyyninen Sadisti makaavat henkitoreissaan tulevan leiripaikan varvikossa. Näin alkoi ja melkein päättyi viikon kalastelu Ruotsissa.

Kevät on ehkä hieman myöhässä ja yleisten havaintojen perusteella olemme mahdollisesti ensimmäiset kävijät kyseisellä jokialueella sinä kesänä ja viikkoon emme onneksi muita piruparkoja edes kohdanneet. Viikkoon mahtui monenmoista elementtia, joista pääosin jokainen vaelluskalareissu muodostuu: myrskyä, hellettä, hyttysiä, aivan helvetisti hyttysiä, harjuksia, rautuja, uuden seelannin löytäminen, nuotiota, tuikkeja, pinturointia, kuorsausta, pussipastaa, tulikuumassa teltassa heräämistä, jäisessä vedessä kylpemistä ja paskaa läppää. Kun kyseisten elementtien suhteet ovat kohdillaan saadaan niistä ne mieleenpainuvimmat muistot aikaisiksi niin hyvässä kuin pahassakin.

Paluumatkalla kehittyi riutuneen vaeltajan turmio, joka tunnetaan myös Näätä-tinselinä. Ottipeli joka saa paatuneimmankin Erä-Jorman polvilleen anelemaan armoa tuon pyydyksen mahdin edessä. Autuaita ovat ne, joilla Näätä-tinseli on taskussaan.

Kiitokset Kehityksenjarrulle ja Kyyniselle Sadistille matkaseurasta ja hyvistä nauruista.



T. Uulan Ryöstäjä