Ei siinä, en mä väitä että olisin missään nimessä ollut elämäni kunnossa, enkä mitenkään huippuiskussa noin kalastusta ajatellen tulehduksen verottaessa miestä. Tuli siis Innin huoneen upeasti vetävä yksikerrosikkuna, ja sen vieressä ydinsähköä kurkku punaisena huutava patteri tutuksi.
Mutta Dee veti silti pohjat. Saatanan skottipuro puski jäätä ja sohjoa siinä missä olisi pitänyt olla komeasti plussaa ilmoilla, sopivan kylmä vesi ja halukkaita, isoja kevätlohia raivosta vaahdoten yrittämässä tappaa mun putkiuistimia ja karvakatkoja. Toisin kävi.
Ihan helvetin hieno biitti, kompaktia, kalastettavaa, idyyliä. Dee joki näytti muutenkin kauniilta, ihan tosi mielellään olisin kalastanut. Ja luulen kyllä tulevani ihan kalaankin joku vuosi tässä, tämä arpa ei voi osua samaan kaveriin kahta kertaa. Eihän?
Ghillie ei vissiin pitänyt ihan täysjärkisenä, kun yksi päivä silti jäätiin joelle. Tunnin verran upotin painavaa tööttiä sohjon sekaan. Kilohinnasta ei kannata yleensä hiiskua, varsinkaan itselleen, mutta nyt oli ihan sopiva tuntihinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti